Category: Postaukset

Härkäpapu-enchiladat

Olin viikonlopun työreissulla ja ajattelin käyttää vapaan sunnuntaini keittiössä. Ostin matkoiltani pussillisen härkäpapuja, joita en ole ennen käyttänyt juuri missään. Olen jostain syystä mieltynyt meksikolaiseen ruokaan, huevos rancherosit, tacot ja quesadillat sujuvat hyvin, joten päätin tehdä enchiladoja, joka on herkullinen uuniruoka.

IMG_2351

Härkäpapuenchiladat

1 sipuli
1 paprika
5 dl pinaattia
4 dl keitettyjä härkäpapuja
5 dl enchiladakastiketta
1 tl juustokuminaa
1/2 tl kanelia
200g juustoa raastettuna
6 tortillalevyä
2 rkl öljyä paistamiseen
nippu korianteria
tarjoiluun kaurafraichea

Keitä pavut pakkauksen ohjeen mukaan. Paista pilkottua sipulia öljyssä kunnes ovat pehmeitä, n. 7 min, lisää pieneksi kuutioitu paprika ja paista vielä saman verran. Lisää pavut ja mausteet ja kääntele minuutti. Lisää pinaattia kourallinen kerrallaan pannulle ja anna nesteen haihtua. Ota liedeltä, laita tippa kastiketta, neljäsosa raastetusta juustosta ja suolaa ja pippuria pannulle. Ota uunivuoka ja kaada sinne sen verran kastiketta, että pohja peittyy. Laita täytettä tortillalevyn keskelle ja kierrä kiinni. Aseta vuokaan saumapuoli alaspäin. Kun vuoka on täynnä pötköjä, kaada loppu kastike ja juustoraaste päälle. Paista 200° uunissa n. 25 minuuttia, tai kunnes juusto on kultaista ja valuvaa. Anna vetäytyä kymmenisen minuuttia, pilko nippu korianteria päälle ja tarjoa valitsemasi creme fraichen kanssa.

Enchiladakastike

3 rkl öljyä
3 rkl vehnäjauhoa (voi korvata myös gluteenittomalla)
1 rkl jauhettua chiliä
1 tl juustokuminaa
1/2 tl oreganoa
1/2 tl valkosipulijauhetta
ripaus kanelia
pieni tölkki tomaattipyree (muutama ruokalusikallinen)
5 dl kasvislientä
1 tl valkoviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria

Sekoita jauhot ja mausteet. Lämmitä öljy ja kaada seos kuumaan öljyyn, sekoittele koko ajan minuutin verran. Lisää tomaattipyree, anna heräillä, lisää kasvisliemi hitaasti koko ajan sekoittaen ettei tule kökköjä. Keittele seitsemisen minuuttia hiljalleen välillä sekoittaen, ota pois liedeltä ja vispaa joukkoon etikka, suola ja pippuri.

FullSizeRender_2

Täyte valmistumassa.

FullSizeRender_1

Enchiladat rivissä juustoa ja uunia odottaen.

Keitin koko pussin papuja ja heitin yli puolet pakkaseen myöhempää käyttöä varten. Päätin tehdä annoksen vegaanisena, joten valitsin juustoksi tämmöisen Violifen pizzajuuston. Olen ollut hieman skeptinen näiden kanssa, mutta tämä ajoi asiansa varsin mainiosti, suli kivasti uunissa ja oli sopivan syntinen.

FullSizeRender_3

Ruoka oli mielestäni erinomaista. Härkäpavun rakenne sopi täytteeseen täydellisesti ja kastike on sopivan stydi. Kastike taitaa näytellä tässä aika suurta osaa ja suosittelenkin sen tekemistä itse. Kaupasta saa jos jonkinlaista soosia, mutta usein tulos maistuu purkille.

Kolmivuotias maistoi yhden pavun, teki siitä suuren numeron ja alkoi ruinaamaan jälkiruokaa. Vaimo piti kovasti ja tarjosi sitä seuraavana päivänä myös juuri vauvan saaneelle ystävälleen, joka totesi ruoan olevan juuri semmoista, mitä imettämisestä johtuvasta raudanpuutteessa tulisi syödä. Ei maitotuotteita, vaan pinaattia ja papua.

FullSizeRender

Hairahduin marketissa ja nautin muutaman Budweiserin ruokaa laittaessani. Vaikka etiketti olikin muuttunut, niin sisältö ei. Vaikka rakastan olutta, jopa näitä kevyitä pohjois-amerikkalaisia bulkkioluita, niin tämä toimisi parhaiten jääkylmänä äärimmäisen kuumana kesäpäivänä.

IMG_2352

”King of beers”

Vehnänjyväsalaatti ja pankotofu

Eilinen Tosti-vermutin maistelu (join vahingossa koko pullon) kostautui aneemisena päivänä, mutta katumusharjoituksena päätin tehdä kiinnostavan illallisen. Vaimo on hyväksynyt kvinoan salaateissa, mutta bulgur ja couscous ovat olleet kirosanoja taloudessamme. Tänään testasin kehnohkosti nimettyä Myllärin ”ateriajyvät vehnä”-tuotetta, joka käsittääkseni ajaa samaa asiaa kuin ruotsissa käytettävä matvete. Kyseessä on täysjyvätavaraa, vehnänjyviä siis, ja nämä olivat vielä luomua. Lisäksi leivitin tofua pankojauhoilla, jotka ovat ilmeisesti jonkinlainen hitti tällä hetkellä. Löytyvät markettien aasiahyllyltä.

FullSizeRender-2

Vehnänjyväsalaatti 

2dl keitettyjä vehnänjyviä
kurkku
suippopaprika
1 purkki mustapapuja
kirsikkatomaattirasia
reilusti oliiviöljyä
kahden sitruunan mehu
nippu korianteria
nippu tilliä
suolaa
1 rkl juustokuminaa

Keitä vehnänjyvät pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta kylmän veden alla ja anna kuivua hetki. Suikaloi kurkku, paprika ja yrtit pieniksi, halkaise tomaatit neljään osaan. Valuta mustapavut ja heitä kaikki tarjoiluastiaan. Valuta päälle öljyt ja sitruunamehut ja mausta yllättävän reilulla suolalla (n.1,5 tl) ja juustokuminalla. Pidä jääkaapissa muutama tunti ennen tarjoilua.

FullSizeRender

Pankotofu

paketti kylmäsavutofua
pankojauhoja
kananmuna
neutraalia öljyä paistamiseen
4 kynttä valkosipulia

Pilko tofu sentin viipaleiksi. Kasta viipaleet rikottuun kananmunaan ja leivitä pankojauhoissa. Lämmitä öljy kuumaksi pannulla ja mausta se pilkotulla valkosipulilla. Paista tofut molemmilta puolin rapeiksi ja kullanruskeiksi. Valkosipuleita ei tarvitse asettaa tarjolle.

IMG_2149

Kolmivuotiaalla alkaa olla selkeästi seikkailunhalu palaamassa, koka salaatti teki kauppansa hyvin, vaikka siinä on yrtit ja pienet vihannesviipaleet sekoittamassa visuaalista kokemusta. Uteliaisuus alkoi mustapavuista ja kun haarukkaan osui muutama vehnänjyvä, kuului iloinen lause ”ei tämä olekaan pahaa”! Tofua meni kolme isoa siivua, se on todettu hyväksi jo aiemmin. Vaimo otti lisää, vaikkei tämäntyyliset salaatit hänen suosikkejaan olekaan.

FullSizeRender_1Poikalapsille tofun syöttämisestä löytyy monilla mielipide sen oletetusti sisältämän estrogeenin vuoksi, mutta minä en jaksa aiheesta ottaa paineita. Syömme soijatuotteita maksimissaan kerran viikossa, eikä se suinkaan ole ainoa proteiininlähde. Lisäksi kotimaiset Jalotofut ovat varsin laadukkaita, varsinkin kylmäsavuversio.

Munakoisosalaatti

Joskus ei jaksa tehdä pastoja, perunoita saati sosekeittoja, vaan välillä täytyy pistää omat halut etusijalle. En ole Jeesus, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että perhe voi välillä syödä myös vanhempien mieleistä ruokaa. Salaatit ovat olleet aina kolmivuotiaalle paha rasti, mutta kauniin kesäpäivän kunniaksi päätin tehdä ruokaisan munakoisosalaatin.

Joskus markettien bulkkituotteet hämmästyttävät. Esimerkkeinä K-menun vichy, Pirkan parhaat -fetajuusto tai Rainbown varrasleipä. Suurin henkilökohtainen helpotus on Pirkan edamamet, jotka löytyvät pakkasesta. Hinta ja pakkauskoko on kohtuullinen ja soijapapujen suutuntuma on poikaa niin salaateissa kuin wokeissakin.

FullSizeRender

Munakoisosalaatti

1 munakoiso
avokado
250g pakastettuja soijapapuja
125g fetaa
parmesania
pari kourallista salaatteja
nippu lehtipersiljaa ja ruohosipulia
1 lime
1 rkl soijakastiketta

oliiviöljyä
neutraalia öljyä paistamiseen

 

Pilko munakoisot sentin kuutioiksi ja itketä (kaada suolaa päälle) niitä hetki keittiöpyyhkeen päällä. Laita pieni määrä öljyä paistinpannulle ja lämmitä soijapavut. Ne saavat jäädä napakoiksi. Laita loppuvaiheessa puolikas lime ja soijakastike pannulle ja anna suhahtaa pois. Laita sivuun jäähtymään. Paista munakoiso kuumalla pannulla reippaassa öljyssä. Mikäli koiso on iso, paista kahdessa osassa. Lisää loppuvaiheessa pippuria ja tarvittaessa suolaa. Raasta päälle hieman parmesania. Laita sivuun ja anna jäähtyä hieman. Leikkaa feta, yrtit, avokado ja salaatit tarjoiluastiaan. Itse käytin salaatteina viinisuolaheinää ja uutta lehtikaalia, mutta ne voivat olla mitä vaan. Dressaa salaatti puolikkaalla limellä ja oliiviöljyllä ja kaada munakoisot ja soijapavut sekaan kun ne eivät ole sihisevän kuumia.

 FullSizeRender_1

Salaatti oli molempien vanhempien mielestä varsin hyvää, vaimolta tuli erinomaista palautetta munakoison käsittelystä. Uskallan kuulemma nykyään paistaa ne kypsiksi monien kehnompien esitysten jälkeen. Kolmivuotiaalle tarjosin luuloni mukaan ensimmäistä kertaa pinaatti-nokkoskeittoa (suoraan eineshyllystä) ja oli kuulemma herkullista. Ihmetyksen aiheena oli vaan se, että missä keitetyt kananmunat olivat? Päiväkodissa tätä annosta saa ilmeisesti tasaisella frekvenssillä. Keitto syötiin viimeistä tippaa myöden.

FullSizeRender

Jälkiruoan asemaa kokille toimitti Alkon uutuustuote, punainen torinolainen Tosti-vermutti. Olen joskus päässyt käymään Barcelonassa aidossa vermuttibaarissa, jossa tuotetta sai hanasta ja sitä nautittiin isojen puutynnyreiden toimittaessa pöydän virkaa. Käytännössä baari oli jonkun autotalli, reikä seinässä pikkukujalla. Hauska ja virkistävä juoma lämpimiin kesäpäiviin tarjoiltuna muutaman jääpalan kanssa.

FullSizeRender_2

Amatööriviljelijä yrttiostoksilla

Kävin tänään hakemassa yrttejä Kontulan Muhevaiselta. Mulla on pihalla kolme lavankauluksilla eristettyä pikkusta tilkkua joissa viime kesänä viljelin ensimmäistä kertaa yrttejä ja salaatteja. On aivan älyttömän siistiä nostaa omasta pihasta vihreät pöytään, kesällä kun tulee syötyä muutenkin kevyemmin.

Yhden lavankauluksen aion lykätä täyteen lehtikaalia ja pinaattia, toiseen laitan jonkun neutraalin salaatin. Viime vuonna laitoin jonku niin älyttömän väkevän sikurihomman ettei sitä pystynyt syömään erkkikään. Mutta salaatin kasvattaminen siemenestä oli todella helppoa, siemenet multaan ja hämmästymään. Kaikki ohjeet löytyvät pussista, kylvövälit ja sen sellaiset.

Tämän vuoden mantrani on Tami Tammiseltakin tuttu KISS, eli keep it simple, stupid. Aion viljellä vain niitä mitä tiedän käyttäväni. Vaimo valitsi viime vuonna yrtit ja päätin, että tänä vuonna teen sen itse, koska en käyttänyt sitruunamelissaa, kirveliä saati jotain omituista sitruunan ja timjamin hybridiä lainkaan keittiössä.

IMG_2029Ostin perusjuttuja, salvian, tillin, timjamin, sileälehtisen ja tavallisen persiljan, oreganon, rakuunan, rosmariinin, mintun, kiinansipulin ja korianterin. Korianterikin menestyi tossa viime vuonna, vaikka jotenkin arvelin että ois kasvihuonetavaraa. Yllätyksekseni ruohosipuli ja viinisuolaheinä alkoivat puskemaan tavaraa talven jälkeen uudestaan:IMG_2031

Aion siistiä tuon penkin lähiaikoina ja laitan kuvan siitä täydessä loistossaan kesällä. Mikäli pihalla tai parvekkeella on vähäänkään tilaa, suosittelen tätä touhua lämpimästi!

Juuripersiljakeitto

Viime päivien ruokakokemukset kolmivuotiaan kanssa todistavat, että olen luottanut liikaa hänen seikkailukykyynsä. Syömättä jäivät niin maukkaat gnocchit kuin tuikitavallinen perunasalaatti. Päätin mennä urheilutermein ”back to basics” eli sosekeittojen maailmaan. Kaivoin silti verta nenästäni ja valitsin raaka-aineeksi hiukan eksoottisemman juuripersiljan.

 

FullSizeRender_1

3 isoa jauhoista perunaa
500g juuripersiljaa
oliiviöljyä
salottisipuli
valkosipulin kynsi
peukalon kokoinen pala inkivääriä raastettuna
0,5dl appelsiinimehua
litra kasvislientä
kaurakermaa

Paistoin sipulia, valkosipulia ja inkivääriä pannulla, annoin pehmetä ja lisäsin tilkan appelsiinimehua, jossa höyrystelin pilkotut juurekset. Kasvislientä niin että kaikki peittyy ja keitellään puolisen tuntia. Juuripersiljat kypsyvät melko nopeasti, samaan tyyliin kuin palsternakat. Sen maku on herkkä, mutta hauska. Palsternakan oloinen, mutta myös kaikkialta tuttu persilja maistuu.

FullSizeRender_2

Yllätyksekseni keitto oli menestys. Paahdoin päälle auringonkukansiemeniä ja raastoin ihan vähän parmesania, jota ei olisi tarvittu lainkaan. Vaimon mielestä koostumus oli onnistunut, ei liian vauvansosemainen muttei litkukaan ja kolmivuotias sanoi sanan ”hyvää” monta kertaa ja söi täyden lautasellisen.

FullSizeRender_3

Jälkiruoaksi söimme mansikoita, jotka olivat tarjouksessa euron rasia lähimarketissa. Vaikka olivat espanjalaisia, niin olivat yllättävän hyviä.

FullSizeRender

Tämä taas ei. Koen jotenkin velvollisuudekseni ostaa kaikennäköiset uudet vegetuotteet niiden ilmestyessä kaupan hyllyille, jollain sairaalla tavalla ajattelen, että kuka ne ostaisi jollen minä. Nyt makkaroiden lähistölle oli ilmestynyt merkillisesti nimetty Pofu. Pakkauksessa ei selitetä mitenkään tuotteen tarkoitusta, se näyttää maksamakkaralta, mutta on kiinteää tavaraa. Uuskaupunkilainen firma tekee, soija proteiinina ja paprika-chili lupaisi paljon makua, jota ei kuitenkaan ole lainkaan. Koostumus on koiranmakkaramainen ja femman hinta liian korkea. Hatunnosto silti yrityksestä, mutta tästä on suunta vain ylöspäin.

Keltainen keitto

Olin käyttäytynyt tyhmästi ja ajattelin tehdä yhtä vaimoni lempiruoista, joka yleensä menee mainiosti alas myös kolmivuotiaalle. Kyseessä on hieman intialaissävytteinen keitto perunasta ja kukkakaalista.FullSizeRender

Reseptin luoja on Tuija Ruuska, joka on sankarini. Hänen muutamat kirjansa ovat jeesanneet minua monessa kohtaa, varsinkin ”Kasviskeittiössä”. Kaikki reseptit, joita olen siitä kokeillut, ovat olleet erinomaisia. Tämän keiton olen tehnyt kymmeniä, jollen satoja kertoja ja se on aina yhtä hyvää. Jopa vanhempani söivät sitä. Ruuskalla on oma catering-firma ja minulla on ollut kunnia olla kerran juhlissa joihin he tarjoilivat herkulliset antimet.FullSizeRender_2

Koska resepteillä ei ole tekijänoikeutta, kopion tämän tähän surutta. Löytyy myös muualta netistä:

pala purjoa tai pieni sipuli
4 perunaa
1 pieni kukkakaali
2-3 rkl öljyä
1/2 chilipalkoa pilkottuna
1 tl kurkumaa
2 rkl raastettua inkivääriä
2 tl juustokuminaa
1 rkl jauhettua korianteria
1 l vettä
n. 3 dl kookosmaitoa (laitan purkin)
2 dl keitettyjä kikherneitä
3 rkl lime- tai sitruunamehua
mustapippuria
1-2 tl suolaa
nippu tuoretta korianteria pilkottuna

Pilko purjo tai sipuli, kuutioi perunat ja irrota kukkakaalin kukinnot. Hauduta purjoa, chiliä ja inkivääriä pari minuuttia öljyssä. Lisää kurkuma, juustokumina ja korianteri. Hauduta muutama minuutti ja lisää perunat, kikherneet ja vesi. Keitä hiljaisella tulella, kunnes perunat ovat pehmeitä. Lisää kookosmaito ja kukkakaalin kukinnot. Keitä vielä viitisen minuuttia. Lisää limemehu, suola, pippuri ja tuore korianteri.

FullSizeRender_1Kokemuksesta kerron, että keiton voi mokata monella tapaa. Yleisin on se, että keittää perunoita liian kauan tai kukkakaaleja liian vähän. Niiden välinen balanssi tuntuu olevan kriittisin koko keiton onnistumisessa. Tai että valitsee väärän, eli liian jauhoisen perunalajikkeen. Mausteiden balanssia voi säädellä, joskin chilistä kannattaa ottaa siemenet ja malto pois, jollei ole täysin varma tulisuusasteesta. Keitto paranee kun saa ikää, seuraavana päivänä tämä on n. viisi kertaa parempaa kuin keittämispäivänä, joka on yllättävää perunaa sisältävien keittojen kanssa.

FullSizeRender_4Joka päivä oppii uutta. Tänään hiffasin, että kukkakaalit kannattaa paloitella käsin samalla kun huuhtelee niitä. Veitsellä tulos on ankeahko.

”Ihanaa, että olet taas seurannut reseptiä”, totesi vaimo ja piti keitosta kovasti. Kolmivuotias söi kikherneet ja perunat innokkaasti ja kertoi liemen olevan hyvää. Kukkakaaleista löytyi ongelma, ja limeä piti näköjään lisätä, mutta ylipäätään keitto oli todellinen suksee.FullSizeRender_5

Papua ja perunaa

Lapsiperheen arjessa ns. yhden astian ruoat ovat usein kullanarvoisia. Ne valmistuvat usein melko helposti ja jatkavat elämäänsä usein seuraavallekin päivälle. Jäin kotiin tekemään töitä ja ajattelin samalla tehdä uunipadan juureksista, pavuista ja perunasta.

Olen onnistunut muutaman kerran mainiosti uunijutuissa, mutta niistä tuppaa tulemaan joka kerta erilaisia. Vaimoni kannustaa minua ottamaan reseptit ylös, mutta näen ruoanlaiton luovana hommana, johon kuuluu mahdollisuus epäonnistua karvaasti. Täten voitot tuntuvat paremmilta ja joka päivä voi yllättyä.

Minun piti alunperin tehdä keitto, mutta masentava sää inspiroi hieman tuhdimpaan ruokaan. Olin ostanut kilon perunoita, pari palsternakkaa, pikkusen sellerinpalan ja kidneypapuja.

FullSizeRender

Höyrytin perunat ja juurekset, en kypsäksi, vaan napakoiksi. Syytä tähän en tiedä itsekään, ehkä ajattelin, että lopputuloksesta tulee mehukkaampi, kun kypsymisen ei tarvitse tapahtua kokonaan uunissa. Pavut olivat purkkitavaraa, jotka kannattaa huuhdella äärimmäisen hyvin maun takia. Ne liemet ovat usein kauhean makuisia, joskin olen niitäkin nähnyt käytettävän keitoissa sun muissa.

Perunoiden kuorimisen jätin höyrytyksen jälkeen, ilmeisesti vitamiinien säilymisen takia, joskin en tiedä onko sillä mitään todellista hyötyä, koska ne menivät vielä uuniin. Pilkoin juurekset ja perunat melko isoiksi paloiksi ja heitin papujen kanssa uunivuokaan. Satuin katsomaan joltain ruotsinreissultani tuomani vegaanisen ”juuston” parasta ennen -päivämäärää ja ajattelin käyttää sitä tuomaan makua ettei mene hukkaan koko tuote.

FullSizeRender_1

Tämä tuote on käytännössä cashewpähkinää, ravintohiivaa ja suolaa, mutta muistuttaa etäisesti parmesania pastan päälle laitettuna. Laitoin lisäksi normaaleja uunijuttuja kuten oreganoa ja timjamia, suolat ja pippurit, hieman kevätsipulia, kaksi parin desin kaurakermaa, vähän vettä ja kaveri on valmis uuniin.

FullSizeRender_2

Olen tukholmalaisen Herman’s-ravintolan suuri fani ja olen nyysinyt heidän lasagnestaan tavan laittaa siemeniä aika reippaasti uuniruokien päälle. Auringonkukan-, kurpitsan-, seesaminsiemeniä, manteleita, mitä ikinä kaapissa sattuu olemaan. Parhaassa tapauksessa ne paahtuvat kauniisti ruoan päälle ja antavat hyvää koostumusta pinnalle.

Vuoka oli uunissa parisen tuntia, parinsadan asteen hujakoilla välillä folio päällä. Ruoka oli omasta mielestäni erittäin onnistunut, juurekset olivat kypsiä mutta silti mehukkaita.  Höyryttäminen taisi olla hyvä idea. ”Juusto” antoi mukavan marmitemaisen maun, joka voi olla monille liikaa.

FullSizeRender_3

Kolmivuotias ei suostunut edes maistamaan. Mikäli tulkitsen oikein, tuon ikäinen arvostaa ruoassa selkeyttä, tuommoinen epämääräisen oloinen ja värinen ruoka on aina haaste, esim. lasagnea hän ei syö ikinä vaikka olisi kuinka hyvää. Logiikkaa tähän en ymmärrä: suosikkiruokansa linssikeitto näyttää usein oksennukselta, mutta tomaatti ei kelpaa jos siihen on tarttunut millimetrin kokoinen yrtinpala. Vaimo oli mielissään ja piti padasta, joskin huomio kiinnittyi enemmän tahinisalaatinkastikkeeseen, josta mahdollisesti lisää myöhemmin.

Kuningas Linssikeitto

Linssikeitto on ainakin meillä takuuvarma arjen hitti, joka on helppo valmistaa, avoin variaatioille ja kohtalaisen ravintorikas. Kolmivuotiaalla alkaa olemaan suuri hinku intialaiseen ruokaan ja huomaan toteuttavani toiveita itsekin innoissani.

Yksi suurista esikuvistani on englantilainen juoppokokki Keith Floyd, jonka mainio TV-sarja intian reissuistaan oli ehkä suurin yksittäinen sysäys oman kokkausharrastuksen aloittamiseen. Teen usein ton niin kutsutun vaghar-homman itse, koska valmiit maustetahnat ovat usein melko teollisen makuisia ja sisältävät suolaa yllättäviä määriä. Kysymys on siis mausteiden ”herättämisestä” lämmön avulla.

image1

Ja se on erittäin yksinkertaista ja palkitsevaa, jos vain jaksaa painia morttelin kanssa muutaman minuutin. Tämän päivän keittoon laitoin juustokuminaa, korianterinsiementä, kardemummaa, kanelia ja kurkumaa. Sipulia, raastettua inkivääriä ja chiliä (poistin siemenet ja malton) pannulle neutraaliin öljyyn ja pyörittelin pehmeäksi. Mausteet sekaan ja mikäli näyttää kuivalta niin pieni tilkka nestettä mukaan. Antaa heräillä muutaman minuutin ja sitten huuhdellut linssit ja melko reilusti vettä sekaan. Vettä saa olla niin paljon, että linssit saavat kiehua rauhassa, mutta nestettä voi lisäillä myöhemminkin, että saa haluamansa koostumuksen.

image2

Kun linssit ovat kypsiä, soseutan keitosta n. kolmasosan. Näin rakenteesta tulee vieläkin miellyttävämpi. Valitsen pinnoittamattoman kattilan, jotta pohja kestää Bamixin. Olen hölmöyksissäni pilannut pari teflon-kattilaa, joten ainakaan minulle tämä ei ollut itsestäänselvyys :). Soseuttamisen jälkeen lisäsin kaksi desiä kookoskermaa ja maustoin suolalla, pippurilla ja limemehulla.

image4

Variaatioita on kymmeniä. Ranskalaistyylinen rakuunoineen ja porkkanoineen, thai-hommaa sitruunaruohoineen, hernekeittomainen askeesi tai meksikolaisvihahteinen murskattuine tomaatteineen. Linssikeitossa on usein viileän syysillan fiilis, mutta ainakin meillä keittoa kuluu ympäri vuoden.

image3”Tämä keitto on hyvää”, oli kolmivuotiaan melko yksiselitteinen kommentti, enempää ei saanut onkimallakaan. Syömishaluja tosin vähensi puoli tuntia sitten Mummun kanssa nautittu croissant, joten syömisennätyksistä ei voida puhua. Onneksi linssikeitto on kuin nainen, se paranee vanhetessaan ja on hyvää vielä huomennakin.

EDIT: Iltapalalla otettiin keittoa toinen kierros. Kolmivuotias söi kukkurallisen lautasellisen mutta vaimo totesi kolmannella kotimaisella lapsen läsnäollessa että ”so much ginger it fucking burns!”.

Jämäparsakeitto, osa I

Olen huomannut, että perheessämme kaikki ovat innoissaan parsakauden alusta. Olemme syöneet espanjalaista vihreää tankoparsaa jo salaatissa ja pastassa, mutta luin Hesarista, että ne kivikovat varret kannattaa säästää ja käyttää sosekeitossa. Tästä innostuneena tartuin tuumasta toimeen, vaikka perheessä on keittovastarintaa, enkä viittaa tällä kolmivuotiaaseen.

Veikkaan, että vaimollani on trauma sosekeitoista. Ymmärrän häntä hyvin, koska tiettyyn maailmanaikaan se oli joissain tilanteissa ainoa saatavilla oleva kasvisruoka ja oli usein ylikyllästetty kermoin ja juustoin. Itse tahtoisin syödä viikolla pelkkiä keittoja ja salaatteja, mutta ajan- ja variaatioidenpuutteen vuoksi päädymme harmittavan usein pastoihin tai perunaruokiin.

image2

Eli Helsingin Sanomien vinkin kimppuun, olin säästänyt parin parsasatsin kannat. Samaisesta aviisista olin antanut itseni ymmärtää, että sosekeitto vaatii aina perunaa. Ostin siis pari jauhoista parsojen kaveriksi. Paistoin sipulia oliiviöljyssä kevyeen karamellisaatioon asti ja heitin pieniksi pilkotut parsankannat mukaan. Karuimman näköset heitin veke surutta. Annoin sipulien, parsojen ja perunoiden kiehua kolmisen varttia kasvisliemessä, että puisimman oloisetkin olivat pehmeitä.

image3

”Köyhän ei kannata ostaa halpaa”, on isäni viisaus, jota hän ei ikinä itse noudata. Itse hankin sauvasekottimien kruununjalokiven, sveitsiläisen Bamixin, enkä ole katunut päivääkään. Olin kinastellut surkeiden budjettivehkeiden kanssa useita vuosia.

image2

Testasin viiden minuutin bamix-session jälkeen koostumusta ja tuntui siltä, että suussa olisi ollut iso tuppo koirankarvoja. Puiset kannat eivät soseutuneet kunnolla ja ajattelin että on aika kaivaa esiin raskaat aseet, eli anopilta saatu vanha monitoimikone, joka on täysin killeri esimerkiksi hummuksen valmistuksessa.

image1 Ei toiminut edes anopin vehje. Vaihtoehtoja on kolme: joko tarviin sotilastason soseuttimen, Hesari valehtelee tai sössin siinä, että otin mukaan liian puisia parsoja. En tahdo luovuttaa ja aion testata tätä vielä jonain päivänä, mutta en tuhlannut edes kermapurkkia tähän keittoon, vaan se päätyi epäeettisesti roskikseen syömäkelvottomana. Tarjosin hätäisesti jämistä tehtyjä lämpimiä leipiä illalliseksi ja pahoittelen teille sitä, että kunnon kommentit perheeltä postauksessa käsitellystä ruoasta saadaan vasta ehkä blogin kolmanteen artikkeliin! 😉

”Kana”pastaa Ruotsin malliin

Ensimmäiseksi blogipostauksekseni valikoitui todellinen suomalaisen lapsiperheen klassikko, kanapasta. Huijauslihoja on erilaisia, mutta olen erityisen ihastunut Astrid och Apornan tuotteisiin, joita saa varmimmin länsinaapuristamme. Yleensä syömme melko vähän eineksiä suolan ja rasvan takia, mutta aina ei jaksa suorittaa.

image1

Tukholman työreissulta matkaan tarttui K*ckl*ngbitar, jonka pakkauksen kannessa hilpeä kettu syö vehnä/soijaproteiinipalaa mehiläisen ja perhosen seurassa. Tavaran ravintoarvot ovat melkoisen ookoot, vähemmän suolaa kuin leivässä, proteiinia 27% ja rasvaa 12%.

image3

Paprikaa, sipulia ja valkosipulia pieneksi, pannulle tilkka öljyä ja pastan keitinvesi kiehumaan. Antaa ruotsikanan, paprikan ja sipulien pehmetä melko kuumalla pannulla pastan kiehumisen ajan, ihan loppuvaiheessa purkki kermaa kyytiin ja hieman parmesania. Kermana mulla oli totaalisen syntistä kuohukermaa, mutta kaurakermat ja muut keksinnöt kelpaavat mainiosti. Pasta ja kastike sekaisin, ja heitin kuumaan satsiin sekaan vielä viikonlopulta jääneen emmentalraasteen lopun, joka toi kaivattua mac’n cheese-fiilistä. Pastana oli nimittäin Divellan täysjyväpenne, joka ei mielestäni ole pastaa nähnytkään, mutta valkoisen viljan terveellisyydestä ei varmaan kenelläkään ole kysymyksiä.

Mausta suolalla, pippurilla ja hapolla, joka mulla oli tällä kertaa limemehua. Olen usein suolan kanssa aika kitsas annoksissa, jotka päätyvät lasten lautasille, koska valmiiseen annokseen on helppo lisätä makunsa mukaan suolaa. Laitoin lisäksi hieman lehtipersiljaa kaunistamaan esillepanoa.

image2

Itse en syönyt ruokaa lounaaksi vahvan krapulani takia, mutta perhe ja vieraamme diggailivat kovasti. Molemmat aikuiset olivat olleet kasvislinjalla jo pitkän aikaa ja muistikuvat kanasta olivat vähäiset, mutta proteiinin koostumus ja maku saivat kehuja. Kaksi- ja kolmevuotiaat lapset ottivat molemmat kolme kertaa lisää ja söivät itsensä melko flegmaattiseen kuntoon. Oma poikani pitää erilaisista pasta-annoksista ehkä hieman liikaakin, joten luulen, että niistä tulee vakiotavaraa tässä blogissa.

Tuleviin postauksiin aion pyytää suoria lainauksia ruoasta, koska se on vähän niinkuin tämän blogin idea, mutta tähän jäänrikkojaan niitä en muistanut kerätä. Hankin ehkä myös oikean kameran ja skarppaan kuvien laadun kanssa. Joka tapauksessa, tervetuloa perheelle kokkaamisen jännittävään maailmaan!